Pääsiäinen alkaa olla lopuillaan.
Aikamoista hulinaa on ollut, vieraita pyöritettäessä ja itse kyläillessä
ja ulkona on ollut niin mahtava ilma, että sinne on pitänyt päästä joka välissä.
Minulle Pääsiäisessä on tärkeintä tietyt perinteet.
Aamiainen ja Pääsiäiskukko,
joka munii lasten tyynyjen alle,
vähän lammasta ja paljon kauniita värejä.
Kirkossa käynti on myös osa Pääsiäistä, ettei pääse unohtumaan se,
miksi Pääsiäistä ylipäänsä vietetään.
Tässä on oma versiomme suvussame kuuluisasta Pääsiäiskukosta.
Selväähän on että tämä on kana eikä kukko,
mutta minä sain vanhempien kodista pelastettua ainoastaan
tämän kanan ja kaksi tipua
(jotka näyttävät kyllä erehdyttävästi ankoilta).
Kukosta en tiedä, kenelle se päätyi,
mutta muistan, että se oli iso, hieno ja värikäs.
Nämä ovat puisia Venäjältä tuotuja pääsiäiskoristeita,
jotka ovat olleet osa Pääsiäistä koko lapsuuteni ajan.
Huopatiput ovat ekaluokkalaisen koulussa tekemiä Pääsiäiskoristeita.
Värikästä Pääsiäisen jatkoa!
Kohta suunnataan ulos ihanaan auringonpaisteeseen.
Lottariina